Moikka, mä oon Iiris ja tässä blogissa pääsette pian seuraamaan mun vaihtovuotta, joka suuntautuu Etelä-Ranskaan, Toulousen ympäristöön. Lähden vaihtoon Rotaryn nuorisovaihdon kautta, mikä tarkoittaa minun kohdallani, että toimin Mäntän Rotaryklubin eräänlaisena "lähettiläänä" ja Ranskassa minut vastaanottaa paikallinen klubi Rotary Club de Colomiers. Tämä klubi on järjestänyt minulle 2-4 perhettä, joiden luona tulen asumaan. Esittelen klubilla hieman Suomea ja osallistun myös piirin järjestämiin tapahtumiin yhdessä muualta päin maailmaa tulevien vaihtarien kanssa. Yritän postailla tänne tapahtumia ja fiiliksiä, mutta en lupaa olla aktiivinen 😀
Lähtöön on aikaa alle kaksi viikkoa, joka tuntuu epätodelliselta, kun sitä on odottanut ja miettinyt ja valmistellut viimeiset puoli vuotta. Mä voin joskus kirjoittaa lisää siitä prosessista, jos jotakuta kiinnostaa. Mä itse olin haun kanssa TODELLA myöhässä ja oon hyvin kiitollinen, että pääsen kuitenkin lähtemään ja vieläpä juuri siihen maahan, minne oon aina halunnut muuttaa. Jotkut on kysellytkin, että miksi halusin ja miten päädyin lähtemään vaihtoon, ja miksi valitsin juuri Ranskan. No, minäpä avaan. Ajatus vaihto-opiskelusta tuli jo vuosia sitten, kun juttelin isän kanssa sen omasta vaihtovuodesta Kaliforniassa ja vahvistui viime vuonna, kun pääsin käymään niillä seuduilla. Uskon, että vaihto on mainio tapa päästä ravisuttelemaan omia ajatuksia ja näkökulmia maailmasta ja ehkä kasvaa ihmisenä 😀 Vaihdon kohdemaa oli minulla pitkään avoinna, sillä niin Eurooppa kuin lattarit kiinnostivat. Harkitsin Costa Ricaa, Uruguayta, Italiaa ja montaa muuta, mutta päätöksen tein kuitenkin hyvillä mielin. Oon opiskellut ranskaa alakoulusta saakka ja halunnut puhua sitä sujuvasti, koska se on sekä yksi kauneimmista että eurooppalaisessa yhteistyössä tärkeimmistä kielistä (huh, kuulostinpa viralliselta). Ranskalainen kulttuuri on myös kiehtovaa, kaupungit ovat kauniita ja ruoka erittäin hyvää. Halusin saada kielen haltuun pysyvästi, enkä jumittaa ranskan tuntien kieliopeissa vailla käytännön osaamista (ei moitteita opettajille, Leena ja Sirpa olette mielessäin!) Piiriin, eli Ranskan Rotaryn alueeseen en saanut vaikuttaa, mutta hymy nousi korviin, kun kuulin keväällä pääseväni Etelä-Ranskan lämpöön.
Tähän mennessä oon viestitellyt ensimmäisen perheen kanssa ja hoitanut viralliset asiat kuntoon (huh). Jäljellä on tuliaisten (vai viemisten??) ostaminen, pinssien tekeminen ja pakkaaminen ja tietenkin viimeiset tapaamiset ystävien kanssa, ennen todellista elämänmuutosta. Tulen käymään "Lycée général et technologique international Victor Hugo” nimistä lukiota, sen ensimmäistä luokkaa, jonne menen bussilla host-siskoni Elenan kanssa. Koulupäivät ovat pitkiä, mutta sen ja viisilapsisen perheen yhdistelmällä puhun varmaan nopsaan jo ihan kelpo ranskaa ;D En tiedä vielä, mitä aineita tulen opiskelemaan, mutta haluaisin ranskan ja englannin lisäksi oppia Espanjaa, joka sattuukin olemaan mun ensimmäisen host-perheen toinen kotikieli!
Eräs kaveri toivotti onnea pullaleivän syömiseen ja tähän vastaankin vain, että “vasta kun päivittäisen kauraleivän menettää, oppii sitä arvostamaan."
Tulen varmasti ikävöimään leivän lisäksi perhettä, ystäviä, Reinaa(!!!!), TYKkiä, suomen kieltä ja montaa montaa muuta asiaa, mutta uskon että ne kaikki jaksaa odottaa täällä sen kymmenen kuukautta. Pus!
Lähtöön on aikaa alle kaksi viikkoa, joka tuntuu epätodelliselta, kun sitä on odottanut ja miettinyt ja valmistellut viimeiset puoli vuotta. Mä voin joskus kirjoittaa lisää siitä prosessista, jos jotakuta kiinnostaa. Mä itse olin haun kanssa TODELLA myöhässä ja oon hyvin kiitollinen, että pääsen kuitenkin lähtemään ja vieläpä juuri siihen maahan, minne oon aina halunnut muuttaa. Jotkut on kysellytkin, että miksi halusin ja miten päädyin lähtemään vaihtoon, ja miksi valitsin juuri Ranskan. No, minäpä avaan. Ajatus vaihto-opiskelusta tuli jo vuosia sitten, kun juttelin isän kanssa sen omasta vaihtovuodesta Kaliforniassa ja vahvistui viime vuonna, kun pääsin käymään niillä seuduilla. Uskon, että vaihto on mainio tapa päästä ravisuttelemaan omia ajatuksia ja näkökulmia maailmasta ja ehkä kasvaa ihmisenä 😀 Vaihdon kohdemaa oli minulla pitkään avoinna, sillä niin Eurooppa kuin lattarit kiinnostivat. Harkitsin Costa Ricaa, Uruguayta, Italiaa ja montaa muuta, mutta päätöksen tein kuitenkin hyvillä mielin. Oon opiskellut ranskaa alakoulusta saakka ja halunnut puhua sitä sujuvasti, koska se on sekä yksi kauneimmista että eurooppalaisessa yhteistyössä tärkeimmistä kielistä (huh, kuulostinpa viralliselta). Ranskalainen kulttuuri on myös kiehtovaa, kaupungit ovat kauniita ja ruoka erittäin hyvää. Halusin saada kielen haltuun pysyvästi, enkä jumittaa ranskan tuntien kieliopeissa vailla käytännön osaamista (ei moitteita opettajille, Leena ja Sirpa olette mielessäin!) Piiriin, eli Ranskan Rotaryn alueeseen en saanut vaikuttaa, mutta hymy nousi korviin, kun kuulin keväällä pääseväni Etelä-Ranskan lämpöön.
Tähän mennessä oon viestitellyt ensimmäisen perheen kanssa ja hoitanut viralliset asiat kuntoon (huh). Jäljellä on tuliaisten (vai viemisten??) ostaminen, pinssien tekeminen ja pakkaaminen ja tietenkin viimeiset tapaamiset ystävien kanssa, ennen todellista elämänmuutosta. Tulen käymään "Lycée général et technologique international Victor Hugo” nimistä lukiota, sen ensimmäistä luokkaa, jonne menen bussilla host-siskoni Elenan kanssa. Koulupäivät ovat pitkiä, mutta sen ja viisilapsisen perheen yhdistelmällä puhun varmaan nopsaan jo ihan kelpo ranskaa ;D En tiedä vielä, mitä aineita tulen opiskelemaan, mutta haluaisin ranskan ja englannin lisäksi oppia Espanjaa, joka sattuukin olemaan mun ensimmäisen host-perheen toinen kotikieli!
Eräs kaveri toivotti onnea pullaleivän syömiseen ja tähän vastaankin vain, että “vasta kun päivittäisen kauraleivän menettää, oppii sitä arvostamaan."
Tulen varmasti ikävöimään leivän lisäksi perhettä, ystäviä, Reinaa(!!!!), TYKkiä, suomen kieltä ja montaa montaa muuta asiaa, mutta uskon että ne kaikki jaksaa odottaa täällä sen kymmenen kuukautta. Pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti