Dix mois en France- vaihtariblogi: Ensimmäinen kuukausi- ihanaa elämää

Moikka! Oon ollut Ranskassa pian kuukauden ja on siksi aika kertoa, mitä on tapahtunut!

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat aikamoista heilahtelua fiiliksissä. Kirjoitin silloin ylös paljon ajatuksia asioista, jotka ovat yllättäneet ja toisinaan myös järkyttäneet. Nyt elämä on onneksi tasaantunut ja löysin vähän aikaa kirjoittelulle, joten koetan saada tiivistettyä kuulumisia oleelliseen.

Ensin vähän fiiliksiä...

- Oon sopeutunut perheeseen hyvin, ne on kaikki ihania tyyppejä!

- Koulu on erilaista, vaikeahkoa, mutta loistava tapa oppia kieltä ja kulttuuria

- Ranska on kaunis ja kulttuuriltaan monipuolinen maa, josta nautin ja josta saan paljon inspiraatiota päivittäin! Ruoka on namia.

... ja sitten kerron tapahtumista aikajärjestystä jäljittelevään tyyliin:

Saavuin Ranskaan 27. elokuuta ja lentokentällä mua oli vastassa iso joukko ihmisiä: kaksi host-perhettä ja liuta klubin jäseniä, joita sitten vuorotellen tervehdin poskisuukoin! Mulle tuli näistä ihmisistä tosi ihana fiilis jo alkuun, joten ilomielin lähdin ekan perheeni luokse. Toinen host-perhe oli kutsuttu illalliselle, joten tutustuin heihin sen verran, mitä nyt väsymykseltäni, hämmennykseltäni ja kielitaidoiltani kykenin. Illallinen tapahtui heti pitkän kaavan mukaan aperitiiveista alkuruoan ja pääruoan kautta jälkiruokaan. Nam!

Seuraavana päivänä tehtiin perheen kanssa kävelylenkki ja piipahdettiin naapurustoon juomaan mehua ja juttelemaan mukavia. Minä pysyin aika hiljaisena, sillä ei multa oikeastaan kysytty mitään. Oon huomannut, että ranskalaiset ovat yllättävän ystävällisiä, mutta niiden kiinnostus muita kulttuureita kohtaan ei ole kovin korkea.

29. elokuuta- 1. syyskuuta vietin muiden piirin vaihto-oppilaiden kanssa Cahorsissa orientaatioleirillä, jossa meillä oli ranskan oppitunteja, aktiviteetteja ja tietenkin yhteiset päivälliset. Cahorsin seutu, keskiaikainen kaupunki St Circq la Popie ja näiden läpi luikerteleva Lot-joki olivat uskomattoman kauniita paikkoja! Viimeisenä päivänä vierailimme myös Pech Merle-luolassa, jossa oli ihka oikeita luolamaalauksia ja luolakarhun luita. Huisia! Viikonlopussa parasta oli kuitenkin tutustua muihin nuoriin, vaihdella heidän kanssaan pinssejä ja jutella muun muassa kulttuurieroista. Sieltä opin, että Etelä-Amerikassa on todella epäkohteliasta puhua ruoka suussa tai olla katsomatta silmiin keskusteltaessa (, jota ainakin minä teen jatkuvasti). Itse taas kerroin, että kovaan ääneen puhuminen julkisissa paikoissa nähdään Suomessa jopa röyhkeänä. Latinalaisessa Amerikassa se on tietysti täysin normaalia. Haikein tuntein sanoin heipat muille vaihtareille, koska heidän näkeminen ei ole itsestäänselvyys. Kaupungista toiseen lähteminen vaatii paljon järjestelyjä. Toivottavasti saataisiin tässä pian järjestettyä joku miitti.

Seuraavalla viikolla aloitin koulunkäynnin paikallisessa lukiossa. Perhe kyseli, että jännittääkö minua, mutta itse pysyin täysin coolina ja en oikeastaan murehtinut sitä, KUNNES AUTO KAARTOI KOULUN VIEREEN. Koko kehoni alkoi yhtäkkiä tärisemään pelosta. Eikä oloni parantunut yhtään, kun tajusin olevani täysin yksin keskellä tuntemattomia ranskalaisia nuoria osaamatta oikeastaan keskustella ranskaksi. Toisen host-perheeni äiti saattoi mut kouluun, jotta pääsin oikeaan luokkaan. Ensimmäisen päivän aikana juttelin korkeintaan kahdelle luokkalaiselleni. Siinä koulussa on linjat niin englantia, saksaa kuin espanjaa toisena kielenään puhuville. Toisin sanoen mun ei ole tarvinnut pärjätä yksin ranskalla. Näin kansainvälisessä ympäristössä sitä ei kuitenkaan ole huomioitu mitenkään, että olen vaihto-oppilas. Eräät opettajatkaan eivät oikein tahdo ymmärtää, etten ole suorittamassa ranskalaista ylioppilastutkintoa BACia ja etten esimerkiksi ymmärrä tunneilla läheskään kaikkea vaan tulin tänne opettelemaan kieltä. Ne nuoret, joiden kanssa olen jutellut, olettivat minun muuttaneen tänne oman perheeni kanssa ja jääväni pysyvästi asumaan. Ensimmäisen ja toisen kouluviikon hassuuksiin kuului muun muassa se, että nimeni oli opiskelupaikkaa haettaessa kirjoitettu väärin ja olin niin ruokalakortissa, sähköisissä palveluissa, orientaatioviikonlopun papereissa ja opettajien listoissa nimellä Liris. Lisäksi en aluksi edes ollut kaikissa listoissa ja jouduin tavaamaan nimeäni luokassa useaan otteeseen.

Ranskan koulujärjestelmä poikkeaa mielestäni yllättävän paljon suomalaisesta, ja on monelta osin konservatiivisempi ja byrokraattisempi. Opettajia puhutellaan Monsieur ja Madame- nimikkeillä ja heidän auktoriteettinsa on suuri. Oppitunnit ovat käytännössä usein opettajan yksinpuhelua ja muistiinpanojen kirjaamista. Tykkään kuitenkin tästä tyylistä enemmän kuin olisin arvannut. Usealla opettajalla on hyvin karismaattinen ja intohimoinen ote opettamaansa aineeseen. Olen oppinut kieltä varmasti enemmän kuin jos oppitunneilla olisi luettu hiljaa oppikirjaa. Kielten tunneilla on jonkun verran rennompaa, vaikka opettajat eivät sielläkään epäröi testata oppilaidensa kielitaitoa luetuttamalla heillä pätkiä tekstistä. Järjestelmä kuitenkin toimii ja hyviin puoliin kuuluu muun muassa se, ettei tunneilla käytetä puhelimia. Hyppäsin myös espanjan tunneille sitä jo muutaman vuoden opiskelleiden sekaan ”Hola amigos”- tasoltani. Tarmokas opettaja varmaan pian olettaa minun osaavan puhua sitäkin kieltä. Heh. Kaikille yhteisten oppiaineiden, kuten historian, ranskan kirjallisuuden, englannin ja luonnontieteiden lisäksi minulla on valinnaisina oppiaineet: englanninkielinen kirjallisuus, ranskankielinen kirjallisuus ja humaaniset aineet sekä historia- maantiede- geopolitiikka- tiedepolitiikka. Olen pitänyt niistä jokaisesta. Annetaanpa vielä hurraahuudot sille, ettei mun tarvitse opiskella täällä matematiikkaa, ahdistuisin siitä varmaan aika paljon.

Mitä mä oon tehnyt vapaa-ajalla? Ensiksi pitänee huomauttaa, ettei sitä koulupäivinä liikaa ole: Maanantaisin ja perjantaisin koulua on jopa aamukahdeksasta iltakuuteen. Lisätään siihen myös lähes tunnin yhdensuuntaiset koulumatkat. Monesti illat kuluvat läksyihin, kielten omatoimiseen harjoitteluun ja yhdessä perheen kanssa syömiseen. Keskellä viikkoa aikaa on vähän enemmän. Olen soittanut paljon pianoa, lukenut kirjoja ja käynyt kävelyillä. Kirjojen lukeminen tapahtuu usein kääntäjä kädessä ja vie yllättävän paljon aikaa, mutta motivaatiolleni ei onneksi näy loppua.

Ensimmäisen kouluviikon päätteeksi piipahdimme perheen kanssa päiväreissulla Toulousessa, ”ville rosessa”, joka on suuri mutta yllättävän rauhallinen ja erittäin kaunis kaupunki. Vierailimme Capitolissa ja kävelimme kapeita kävelykatuja. Ah! Illalla katsoimme ranskalaisen elokuvan. Harmikseni siihen ei ollut tekstityksiä, joten en pysynyt oikein kärryillä.

Omaa kielitaitoaan on hirveän vaikea ja aika turha verrata. Silti tuntuu, että koko ajan joku on kysymässä, kuinka hyvin osaan ranskaa. Välillä tajuan kaiken aivan sujuvasti, toisinaan en meinaa millään saada sanoista selvää ja kaikki menee ohi korvieni. Vaikka sitten ymmärtäisin, on vastaaminen haaste nro 2! Oon kuitenkin aina saanut asiat jotenkin sanottua ja suurempia väärinymmärryksiä ei ole tullut, joten kai tää elämä ihan hyvin rullaa 😉

Toisena kouluviikkona aloin jo vähän enemmän jutella luokkakavereiden, etenkin englantia puhuvien kanssa ja koulun rutiinit alkoivat vakiintumaan. Syön päivittäin koulun ruokalassa, ja ruokatunti on heittämällä koulupäivän parasta aikaa. Pääruoan lisäksi lisukkeena on valikoima salaatteja ja jälkiruokia, sekä leipää sekä leipää, juustoa ja hedelmiä. En koskaan olisi uskonut saavani koulussa ravioleja, lohifileetä, kanankoipia tai ranskalaisia ihan tavallisena koulupäivänä. Ne kaikki on nyt koettu! Kouluni erikoisuus ruokailussa on retkeilymäisen aterimen käyttö kaikkien ruokien kohdalla. Sen toisesta päästä löytyy pikkulusikka ja toisesta päästä yhdistettynä ison lusikan ja haarukan ominaisuudet. Kaipa tarkoitus on pelastaa ihmiskunta ilmastonmuutokselta, mutta sanonpa silti, että salaatin syöminen sillä on aivan mahdotonta. Veitsi on onneksi erikseen. Hypätään kouluruoasta kotiruokaan: Aamupala on täällä makea. Yleensä syön leipää ja jogurttia hillolla. Viikonloppuisin syön lounaan kahdentoista aikoihin kotona. Neljän ja viiden aikoihin on arkisinkin mahdollisuus syödä vähän välipalaa, jos olen siis kotona silloin. Se on yleensä hedelmiä, jogurttia tai suklaata. Päivän viimeinen ja keskeisin ateria on tietysti päivällinen, jonka aikana syödään ainakin pääruoka ja jälkiruoka ja lisäksi usein juustoja näiden välissä. Päivällinen syödään melko myöhään, kahdeksan aikoihin. Perheeni tekemä ruoka on tosi hyvää. Yksi jännityksen aiheista ennen tänne muuttoa oli se, miten nirsoiluiltani tulen sopeutumaan uuteen ruokakulttuuriin. Siitä ei kuitenkaan ole tarvinnut enää murehtia, sillä ruoka on aina maistunut! Näiden neljän viikon aikana olen ranskalaisista erikoisuuksista maistanut ratatouillea, ankkaa, tälle alueelle tyypillistä Roquefort-juustoa ja muita juustoja, hanhenmaksaa (sitä se varmaan oli, en mene vannomaan), kroisantteja, patonkeja, quicheja (piirakoita, hilloja, viikunoita, suklaakakkua ja crepeseja (parempi versio letuista). Perheenäiti on espanjalainen ja oon saanut maistaa myös joitain espanjalaisia ruokia, kuten gaspacho-keittoa ja omelettia!

Toisella kouluviikolla kävin tapaamassa Rotary-klubiani, jonka toiminnasta ja henkilöistä sain myös mukavan kuvan! Kokouksessa esiteltiin muun muassa päivän paikallinen henkilö ja päivän mietelause. Päivällisen aikana juteltiin yleisesti tulevasta vuodesta ja minun kanssani tapahtumista, joihin tulen osallistumaan. Tulevan kuukauden aikana tulen käymään ilmeisesti ainakin raveissa ja Carmen-oopperassa. En malta odottaa! Kävin myös tätä tapaamista seuraavalla viikolla eli viime viikolla uudestaan klubilla. Lähinnä olin siellä toisen perheen host-siskoni Even yleisönä, kun hän esitteli klubilla viime vuoden vaihtovuottaan Suomessa! Oli hauska nähdä, miten hän oli kokenut Suomessa viettämänsä ajan. Oma esittelyni klubille tulee olemaan vasta marraskuun alussa, joten ehdin hyvin hioa siitä hienon.

Viikon lopulla kävimme keskiaikaisissa kaupungeissa: Bruniquelissa ja Puycelsissa, joista ensimmäisessä vierailin hienoissa linnoissa. Toisessa niistä nautimme päivästä ulkosalla kaduilla kävellen. Rakastan vanhojen kaupunkien tunnelmaa. Se syntyy täällä viinirypäleköynnöksistä kivisten talojen kulmilla, värikkäistä puisista härpäkkeistä ikkunoiden kehyksinä ja kapeista sokkeloisista kaduista.

Alkaa tuntumaan, että päivät kuluvat yhä nopeammin ja nopeammin. Oli eräänlainen shokki tajuta, että 10% tästä vaihtovuodesta on jo kulunut. Toisaalta, siihen on kuulunut aivan ihania asioita.Viimeisimpänä viime viikonlopun visiitti Toulousen taidemuseoon ja katedraaleihin. Niissä tunsin taas olevani ranskalaisuuden sydämessä! Ranskalla on aivan omanlaisensa historia ja on ollut mahtavaa päästä tutustumaan ranskalaiseen kuvataiteeseen ja runouteen. Koulussa nimittäin analysoidaan jo toista viikkoa putkeen Alcools-runokirjan yksittäisiä runoja. Vuoden aikana meidän luokakalaisten olisi tarkoitus kahmia sen lisäksi viisi muuta ranskalaista kirjaa. Innolla ja kauhulla odotan.

Nyt vaihtarina olen oppinut arvostamaan niin pieniäkin asioita kuin luokkakavereiden hymyjä ja tervehdyksiä käytävillä. Kaveripiirini ei ole vielä vakiintunut ja se on suurin jännityksen aiheeni tulevaisuutta ajatellen. Keskustelun aloittaminen ja ylläpitäminen on etenkin ranskaksi todella vaikeaa! Yritän kuitenkin jatkaa positiivisin mielin ja nauttia niistä kohtaamisista, joita koulupäivien aikana tulee vastaan!

Loppuun vielä hauska huomio ja pari ajatusta:

- Täällä on todella paljon liikenneympyröitä ja suurimmalla osalla niistä on nimet!

- Ylipäätään oon oppinut, että kaikkea pitää maistaa. Jos joku kysyy, että pidätkö sienistä ja en ole koskaan pitänyt niitä herkullisina niin parasta on vaan sanoa, että on ne ihan hyviä, syödään vaan. Kyllä niihin ajan kanssa tottuu.”